HAPPINESS IS A SUNDAY WITH NO PLANS

Sunnuntai on ollut onnistunut ja ihana. Pää lyö aika tyhjää ja väsyttää, senpä takia mä jätän tän tekstin tähän, heippa! 

KIRPPUTORILLA

Heippahei! Aattelin ilmottaa teille, että vein tänään Kirppis-Center Manhattanille vaatteita. Loosi numero on 344. Käykää ihmeessä katselemassa ja penkomassa jos siellä päin liikuskelette! :) Muutenki Manhattan on ykköskirppis Turussa, ainakin mun mielestä.

Ja ainiin! Kiinnostaako teitä noi mun Australia kuvat, jos julkasen niitä täällä? En oo vielä oikeen päässy kuvailemaan näitä Turun maisemia koska kiirettä on pukannut ja mun ihana Julia on kans nyt ollu kiireinen.

LOOKING FOR A STRANGER TO LOVE

Moikkamoi! Ihanaa kun muutamat jakso kommentoida tohon viime postaukseen. Te siis ootte vielä kuulolla, ihana tietää :) Koeviikko lähestyy aika hurjaa vauhtia ja voitte vaan kuvitella kuinka kujalla mä oon kaikesta kun en oo ollu täällä kuukauteen... Mutta mua ei oikeestaan tällä hetkellä stressaa ees niin kauheesti, koska oon ollut tosi ahkera ja oikeesti tehny koulujuttuja ja opiskellut. Hyvä minä, haha.

Ainut asia mitä mä tällä hetkellä oikeestaan toivon on se, että toi aurinko tulis ees hetkeks esille. Ikävä sitä <3 ja se saa mut aina hymyilemään. Mulla on oikeestaan tullu sellanen tapa, että mä tervehdin aurinkoa. Välillä ittekseni naureskelen sitä kun istun autossa ja yhtäkkiä huomaan sen kurkkaavan jostain ja sitten tokasen ääneen well hello sun. Hölmöä mutta hauskaa. Perjantaina aattelin ajaa Raumalle moikkaamaan mummua ja vaaria. Lauantaina meen luistelee(!!) ja sit tytöt tulee meille viettämään tyttöjen iltaa. Oon itseasiassa aika innoissani viikonlopusta!

Kuvat on otettu mun goprolla ja nää kuvat on Sydneystä.

HAPPINESS IS A JOURNEY NOT A DESTINATION

Wow miksi mä ikinä päätin lopettaa tän bloggaamisen ja miksi mä ikinä päästin kauhean välimatkan mun ja kameran välille. Eksyin pitkästä aikaa tänne mun blogin puolelle ja jäin siihen ihan koukkuun. Luin vanhoja postauksia ja ihailin ottamiani kuvia. Miksi en enää kirjoita tätä ja oi miksi en ota enää mun kameralla kuvia? Mä en tiedä ja se oikeestaan vähän harmitta. Ehkä pitäis taas ruveta tähän touhuun. Tai ainakin ottaa niitä kuvia.

Mulle kuuluu hyvää. Oon erilainen ihminen mitä oon ollu, kai. Enmä tiä. Sisimmässäni varmaan oon sama, mutta ajatusmaailma, ote elämään, kaverit (paitsi parhaimmat) ja kaikki on muuttunut. Oon kasvanut ja tuntuu, että oon enemmän hämilläni tulevaisuudesta mitä vanhemmaksi ja ajankohtasemmaksi se tulee. Oikeestaan mä oon niin kyllästynyt puhumaan tulevaisuudesta ja siitä miten pitäisi mennä yliopistoon ja perustaa perhe ja elää 'onnellisesti'. Tää aihe on ollu pinnalla aivan liian paljon ja mua on ruvennut se jo jotenkin ahdistamaan. En oo vielä valmis tekemään mitään sen suurempia päätöksiä. Päämäärä minkä tällä hetkellä haluan saavuttaa on päästä ylioppilaaksi, jonka jälkeen asetan uuden päämäärän (todennäkösesti häippäsen takasin Australiaan). Pitäis elää enemmän päivä kerrallaan, tai ees kuukaus kerrallaan ja olla murehtimatta sen enempää sitä mitä tapahtuu vuoden tai kahden päästä. Kuka tietää, ei kukaan.

Nyt lopetan tulevaisuudesta höpöttämisen ja keskityn olennaiseen. Palasin alle viikko sitten Australiasta, jossa mä vietin kuukauden. Oli maailman ihanin reissu ja mukaan tarttu jos jonkimoisia kokemuksia. Toi reissu teki mulle hyvää, koska sain rentoutua, nähdä mun rakkaita ja nauttia elämästä ja lämmöstä täysillä. Musta tuntuu, että oon syntynyt väärään maahan :D Tässä välissä on pakko muuten kysyä, että lukeeko ihmiset enää blogeja? Jos luet tätä tekstiä niin olis kiva jos vaikka kommentoisit jotain niin tiedän, että joku ehkä vielä tätä seurailee. Ite en oo lukenu piiiitkään aikaan yhtäkään blogia. Musta tuntuu, että instagramista on tullu mulle ns. blogi jossa mä jaan paljon kuvia ja muiden kuvista mä taas saan tosi paljon inspiraatiota. Elikkäs jos haluu päästä taas mun elämään (ken tietää koska taas tänne kirjotan) niin kannattaa seurailla! Anyways, ajauduin vähän raiteilta. Niinkun jo mainitsin niin olin siellä Australiasta. Mulla ois miljoona ja yksi tarinaa ja kuvaa sieltä, mutta tällä hetkellä ei aika riitä niiden julkasemiseen. Sen mä vaan sanon, että jonain päivänä mä aattelin asua siellä. Ja omistaa surffilaudan.

IT FEELS LIKE WE ARE DREAMING

Moikkelis! Meikäläinen kirjottelee teille täältä sängynpohjalta. Kyllä, muhun iski taas jälleen joku ilkeä virus. Mä oon sellanen, etten millään jaksais pysyä paikoillani joten tää sairastaminen ei oo ihan mun juttu. Hyvä puoli on tietty se, että saa nukkua kaikki univelat pois ja hereillä ollessa saa kukkua teekuppi kokoajan kädessä ja herkkuja saa syödä ilman tunnontuskia (terveisin minä joka rakastaa sipsiä enemmän ku sais). Anyways, yllä olevat kuvat on otettu Puolan Krakovasta jossa oltiin äipän ja meijän vaihtarin kanssa muutama päivä sen jälkeen kun olin tullu takas Suomeen, Tästä on jo siis ikuisuus ja nyt vasta jaksoin edes selata näitä kuvia, haha. Tää reissu oli kyllä tosi sivistävä ja historiantäyteinen. Käytiin mm. Auschwitzissä ja Stanley Kubricikin sellasessa näyttelyssä. Tämän liäksi me kierreltiin ja kaarreltiin tota kaupunkia ja nähtiin ja kuultiin paljon kaikkea tästä kaupungista, joka on historian kannalta merkittävä. Pakko sanoa et Puola oli kyllä tosi kiva ja erittäin halpa(!) paikka. Sinne ois joskus kiva lähteä kaveriporukalla kummastelemaan. Kuvia mulla ois tuolta tuhat ja yksi lisää, mutta ajattelin jättää ne omiin kätköihini.

BABY BREATHE

Holla, muistatteko te ees mua enää? Oon pitänyt pientä liian kauan kestävää hiljaiseloa tän blogihomman kanssa. Aattelin kuitenkin, että nyt on aika sanoa teille ees jotain kuulumisia. Kamera pölyttyy hyvää vauhtia hyllyllä ja väsymys rupee iskemään sitä mukaan kun ulkona rupee pimenemään päivä päivältä ja talvi tekee tuloaan. On outoa ja samalla kamalaa herätä aamulla pimeestä huoneesta auringon vielä nukkuessa. Pian pitää laittaa mun punanen paholainen autotalliin ja toivoa, että se ajokortti löytyis pian taskusta. Oikeesti mä salaa odotan toppatakkikelejä, koska ai että siitä on kauan aikaa kun oon viimeks pitäny toppatakkia päällä. Asiahan on kuitenkin se, että mä lähen tätä talvea kuukaudeksi pakoon sinne ihanaan Australiaan jota mä kaipaan hirmusesti. Pakko myöntää, että tää arki on ollu aika vaikeeta ja ikävä tota maata ja ihmisiä kohtaan on kova. Kyllä se oli aika iso töyssy kun piti palata koulun penkille ja varsinkin siinä kohtaa kun tajus ettei oo tehny oikeestaan mitään koulun eteen ja sit se koeviikko iski suoraan päin näköä. Vielä mä yritän totutella tähän arkeen ja yritän vieläkin kovasti saada kunnon rytmiä mun elämään, vaikka tiiän ettei se rytmi sieltä ihan heti oo tulossa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Oon kuitenki nauttinu ihan hirmusesti täällä olosta ja varsinkin mun ihanista ystävistä ♥ Tässä muutaman kuukauden aikana on tapahtunu vaikka ja mitä. Oon huomannu, että mulla on ehkä vähän rennompi asenne elämään enkä oo enää kalenterin orja. Mä nautin tästä uudistuneesta minästä :-) Nyt mä meen juomaan teetä ja sit vois ehkä painaa pään tyynyyn ja ottaa pienet päiväunet! Kuulaan taas pian, toivottavasti!

VIHAA VÄHEMMÄN JA RAKASTA LISÄÄ

Moikka ihmiset! Musta on tuntunu paremmalta keskittyä kaikkeen muuhun kun blogiin ja sen takia oonkin syrjäyttänyt tän koko blogihomman ja keskittynyt kaikkeen muuhun. Nyt mä kuitenkin aattelin herätellä tätä vähän eloon, vaikka siinä saattaakin käydä niin, että seuraava postaus tulee kuukauden päästä tai sitten huomenna. Kuka tietää? Mulla on ollu tosi kiireistä siitä lähtien kun astuin lentokoneesta ulos Suomen puolelle. Mun ihanat ystävät oli yllätyksenä tullut mua lentokentälle vastaan, ah ♥ Sekä tietenkin perhe! Samana iltana piti tietenkin heti lähtee tsekkaamaan Turun yöelämää vähän pökkerössä aikaerojen takia. Seuraavana päivänä olikin Ruissi jossa mä hengasin kolme päivää kamujen kanssa kuuntelemassa hyviä bändejä ja pitämässä hauskaa. Benji hyppykin tuli hypättyä hetken mielijohteesta, hah. Siitä sit matka jatku Puolaan, Krakovaan, äitin ja meijän vaihtarin, Annan, kanssa. Mä ajattelin kertoa tosta matkasta vähän enemmän jossain kohtaa! Muuten mä oon vaan nähny kamuja, viettäny liian vähän aikaa kotona, bailannut (liikaa), syönyt, uinut (rannat ei oo ihan Australian luokkaa), mökkeillyt, käyny Yyterissä, pyöräillyt, kävelly kaduilla keskellä yötä miettien että miten hitossa täällä on näin valosaa, hikoillut joka yö kuumuuden takia, tehny vähän töitäkin, nähnyt mummua ja vaaria, ajatellut Australiaa (varasin uudet lentoliputkin jo sinne :')), syönyt litroittain mansikoita, viettänyt paaaaljon aikaa Ellenin (♥) luona ja sitä myöten unelmoinut omasta kämpästä, nauttinut vapaudesta plus mä oon tehny ihan sikana muutakin ihanaa puuhaa. Tä on ollu kyllä mahtava kesäloma vaikka vähän vajaaksi jäikin. Ja ilmat on tietenkin hellinyt ihan täydellisesti. Viikon päästä pitäis mennä kouluun ja mä en oo ihan varma oonko mä valmis palaamaan koulunpenkille opiskelemaan. Mä en ihan oikeesti muista miten opiskellaan enää, huh. Kai se siitä sit lähtee rullaamaan. Mä lillusin just kylpyammeessa kynttilänvalossa ja nyt sänkyyn käpertyminen houkuttaa tosi paljon. Oon ihan todella väsynyt ja silmien auki pitäminen on kauheeta kamppailua. Oltiin tosiaan Tiinan kanssa Blockfesteillä Tampereella ja tultiin tänään takasin Turkuun. Nukuttiin leirintäalueella teltassa torstaista tähän päivään asti ja sinne telttaan kömmittiin aika myöhään joka yö. Oli kyllä ihan huikeet festarit parhaassa seurassa. Tän meijän retken mä tuun kyllä muistamaan aina ♥