48 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

Enää 48(!) päivää jäljellä Australiaan. Mulla tuli eilen postissa mun AASES ja nyt mä voin sitten ruveta hakemaan viisumia vihdoin ja viimein. Se vaikuttaa kauheen vaikeelta hommalta, mutta mä tosiaan toivon, että se  osottautuukin helpoksi :D 

Viime viikolla olin mun lähettävän klubin eli Turun Linnan Rotaryklubin viikkokokouksessa, jossa mä kävin esittäytymässä ja lounastamassa. Siellä oli jo aikasemmin tapaamani Elliot Australiasta ja oli mukava vaihtaa kuulumiset Elliotin kanssa ja sain taas informaatiota Australiasta. Tänään kävin hoitamassa luottokortti (hätätilanteita varten) asioita ja poliisilaitoksella kävin hakemassa henkilökortin. Tällä hetkellä mua mietityttää eniten vuoden kamat 27 kiloon -operaatio, eli siis pakkaaminen.

Muita tuntemuksia tätä vaihtovuotta ajatellen tulee enemmän ja enemmän sitä mukaan kun toi päivä lähestyy. Joulun alla ja siinä alkuvuonna en ees ajatellut asiaa, että mä lähden vaihtoon, koska päivämäärää eikä paikkaa edes tiedetty sillon ja se tuntu tosi kaukaselta ajatukselta, vaikka paikka kuitenkin vaihto-oppilasohjelmassa oli ja lähettävä klubikin tiedossa.

Nyt kun on enää noin puoltoista kuukautta jäljellä mä alan heräämään todellisuuteen. Mä oon tosi tosi tosi innoissani menossa sinne ja mun päässä pyörii vaan Australia. Kuitenkin se on tosi tosi tosi haikeeta jollain tavalla. Mä tiedän, että mun perhe odottaa mua täällä ja mikään ei oo muuttunu vuoden jälkeen, mutta sit on kaverit joita ei ehkä ookkaan enää sen vuoden jälkeen, mutta niitäkin saa sitten hankittua aika nopeesti uusia, enkä mä oikeestaan usko, että kaverit mua mihinkään hylkää. Eniten mua pelottaa kuitenkin miten mun ja Ramin käy ja se on jotenkin tosi haikeeta jättää noin läheinen ihminen ja karata toiselle puolelle maapalloa ja sitten vuoden päästä kattoo oonko jalaton haiden takia vai mitä on tapahtunut. Ihminen kuitenkin muuttuu ihan sikana vuodessa ja varsinkin tollasessa tilanteessa kun vaihtovuosi. Sä alotat periaatteessa ihan alusta. Tutustut uusiin perheisiin, uuteen kouluun ja kaiken lisäks sun pitää hankkia uudet ystävät. Mä uskon kuitenkin, että ystäviä tulee tosi paljon siellä, sillä muita vaihtareita näkee ja sit on ne paikalliset. Mä toivon tosi paljon, että mun perheet on mukavia ja saan aloittaa jonkun mieleisen harrastuksen siellä. Mä oon sellasta stressaavaatyyppiä, mutta tosi menevää, eli mä en pysty olee hetkeekään aloillani, ehkä siitä se stressi sit tulee. Noh kuitenkin ton takia tekee tosi hyvää pitää vuoden paussi tollasessa paratiisissa. MÄ ODOTAN TOTA NIIN PALJON, huh!!