AND WE DANCED, AND WE CRIED, AND WE LAUGHED

Vietettiin Ellenin ja mun yhteisiä läksiäisiä meillä lauantaina. Ellen lähtee siis Britteihin elokuun loppupuolella ja on siellä 10kk :) Ilta meni todella hyvin ja kaikki kaverit tuli siinä sitten samalla hyvästeltyä hyvällä mielin. Kyllä multa pieni itku pääsi, vaikka luvattiin Ellenin kanssa että ei itketä. Kai se on vaan niin inhimillistä itkeä.

Nyt on maanantai ja apua! Lähetään ens yönä kolmen aikaan kohti Helsinkiä äitin, mummun, isoveljen ja Venlan voimin. Mä en vaan voi uskoa et se tapahtuu nyt. Mulla on koko yön ja päivän ollut sellanen olo kun mä oisin joku tikittävä aikapommi, joka räjähtelee vähän väliä. Mä yritän pitää itkua mun sisällä, mutta välillä se vaan purkautuu jossain ihan ihme tilanteissa, kuten aamulla ruokapöydässä ja päivällä Greenzissä. Mä en vaan voi sille mitään, että on näin kauheen haikee olo ja varsinkin Ramin takia. Onneks mä nään sen ihanan tänään vielä ♥ Vaikka olo on mitä haikein se on myös mitä parhain. Mä oon odottanu tätä niin kauan ja vihdoinkin se tapahtuu. Mä en malta odottaa, että mä nään Singaporen ja saan tutustua muihin Suomesta lähteviin vaihtareihin. Mä en malta odottaa sitä, että mä tapaan ne ihmiset ketä on mua lentokentällä vastassa ja että mä tapaan mun ekan isäntäperheen. Mulla on pakkaaminen vielä aivan kesken, mutta kyllä tää tästä. Ei kai sinne mitään niin ihmeellistä pidä ottaa mukaan :)) IIK, jänskättää!

Se mun piti vielä sanoa, että teitä lukijoita on ihan huikee määrä! Kiitos ja ihanaa, että jaksatte lukea mun lörpötyksiä ja seurata mun elämää ♥ Tässä saattaa olla pieni postaustauko kaiken hälinän ja hulinan keskellä, mutta älkää huolestuko.