ULURU

Good luck for climbing ;)

Kymmenentenä päivänä osa porukasta heräs aikasin aamulla ihailemaan auringon nousua ja mä olin yksi niistä. Värit vaihteli upeesti sitä myöten kun aurinko nousi ja aamu veny pidemmälle. Näky oli tosi lumoava. Bussi vei meijät aamulla Ulurulle turistioppaan kera. Me saatiin kunnon tietopläjäys aboriginaaleista, jotka on siis alkuperäisiä australialaisia, ja niiden historiasta ja tavoista nykypäivänä. Uluru itsessään oli ihan törkeen iso, tosi paljon isompi mitä mä osasin ees oottaa. Siellä oli tosi mielenkiintosta kierrellä ympäriinsä, ihailla kalliomaalauksia, kuunnella tarinoita sen eri osista ja mitä mikäkin painauma tai halkeama merkitsee. Sen päälle oli mahdollisuus kavuta, mutta sitä ei suositella ihan turvallisuus syistä (tosi moni on saanu sydänkohtauksen tai tippunu kesken kapuamisen ja kuollu) ja myöskin kulttuurisyistä, koska se on tosi tärkee aboriginaaleille. Ei mua kauheesti ois huvittanutkaan sitä kiivetä, koska siellä oli vaan pienen pieni ketju jota pitkin ois pitäny kavuta, yksin, ilman mitään turvavarusteita. Siellä piti olla myös tosi tarkkana missä paikoissa sai ottaa kuvia ja missä ei. Mä menin myöhemmin päivällä helikopteriajelulle Ulurun ympäri ja pakko sanoa et se oli kyllä ihan uskomaton kokemus! Päivän kuluessa pidemmälle, meillä oli vielä yks paikka tsekattava, joka oli Kata Tjuta. Se oli lähellä Ulurua ja se oli kasa valtavan isoja kiviä. Se ei oo yhtä suosittu kun Uluru, mutta upee mesta sekin oli! Pitkän päivän jälkeen me mentiin leirintä alueelle, jossa me syötiin illallista ja saatiin vapaa-aikaa. Seuraavana aamuna halukkaat sai mennä kävelemään Ulurun ympäri. Kävely oli about 10 kilsaa ja pakko myöntää et se meni tosi nopeesti. Alotettiin aamukuudelta jollon oli vielä pimeetä ja oisin halunnu nähä auringon nousun, mutta valitettavasti pilvet täytti taivaan.

On the tenth day a group of people woke up a bit earlier and went to see the sunrise and I was one of them. The colours changed amazingly when the sun was rising. The view was incredible! A bus took us to Uluru in the morning and we had a tourist guy with us. We got heaps of information about Aboriginals, their history and what are they doing in these days. Uluru was huge, bigger than I actually expected it to be. It was really interesting to walk around it, listen to the stories and look at the paintings. They all had their own meanings. It was possible to climb on top of Uluru, but it is not recommended because so many people have had heart attacks or just fell off while climbing and died. There are also cultural reasons behind it and the rock is really important to Aboriginals. I wouldn't have been able to climb it because it looked so scary and dangerous and there was just a tiny little chain without any safety measures. It was also really important to be aware of where you could take photos and where you could not. Later on I went to a helicopter ride around Uluru and I gotta say that it was a really good experience. After that we had one more place to go, Kata Tjuta. It was near Uluru and it was a big bunch of rocks. It is not as famous as Uluru but it looked amazing. It is funny how there are just huge rocks in the middle of nowhere. After a really long and exhausting day we went back to the camping area where we ate dinner and got some free time. Next morning, willing people had opportunity to walk around Uluru. We started at six o'clock in the morning and it was 10 kilometer walk. I was hoping to see the sunrise, but unfortunately the sky was full of clouds. 

KINGS CANYON

Safarin kahdeksantena päivänä me herättiin aikasin aamulla koska meillä oli pitkä ajomatka Cooper Pedystä Kings Canyonille. Kuitenkin meijän bussiin tuli joku vika, joten meijät passitettiin takasin meijän luoliin nukkumaan ja matka pysähty siihen. Se on vaikeeta löytää mekaanikkoja tai tarvikkeita keskeltä ei mitään, joten bussin korjaus vei vähän aikaa, mutta loppujen lopuks se saatiin kuntoon ja päästiin tien päälle taas. Kings Canyonille me saavuttiin pimeellä, joten ekana ohjelmassa oli illallisen valmistus ja telttojen pystytys. Meillä oli ton Safarin aikana ryhmiä ja eri päivinä eri ryhmät autto eri asioiden parissa. Keittiövuoroon kuulu auttaminen aamupalan, lounaan ja illallisen kanssa jakamalla ruokaa, pystyttämällä pöydät, laittaa kaikki tarvikkeet paikoilleen, tiskausta yms. Ryhmien piti myös auttaa lastaamaan kaikki teltat sun muut tavarat bussiin. Ei onneks mitään hurjan rankkaa työtä. Teltoissa me tosiaan nukuttiin melkeen kaikki yöt ja ne oli kahen hengen telttoja. Se piti aina pystyttää ja purkaa itse ja ne piti pitää siisteinä. Tuskaa oli sillon ku vettä sato ja teltat oli läpimärkiä, huh. Anyways, meillä oli sit illallisen jälkeen vapaa-aikaa, joten hengailtiin vaan ympäriinsä. Tuolla oli niin kuuma, että suihkun jälkeen olis tehny mieli ottaa toinen suihku... 

Safarin yhdeksäntenä päivänä me herättiin aamulla aikasin, nautittiin aamupala ja hypättiin bussiin kohti Kings Canyonia, jossa meitä odotti reilun kuuden kilsan kävely. Toi kävely alko järkyttävällä kivisellä ylämäellä. Tosiaan hyvä reisi peppu treeni heti alkuun! Noi maisemat oli ihan uskomattomat tuolla Kings Canyonilla ja siellä oli tosi ihana ja rauhallista olla. Mä kävelin suomalaisen Sofian kanssa kahestaan ja pakko sanoa, että oli tosi ihana tutustua tohon tyttöön paremmin! Mä nautin olla tuolla luonnon helmassa maisemia ihaillen. Ei sitä fiilistä taikka noita maisemia pysty ees kuvailemaan... Mä ja Sofia oltiin ekoina maaliviivalla hikisenä ja siinä sit odotettiin muiden saapumista. Kun kaikki oli valmiita lähtöön, meijän bussikuski surullisena ilmotti, että bussi ei lähde käyntiin. Siinä sit meinas ihan itku tulla, koska maha vaati ruokaa, olin uupunu tosta kävelemisestä ja tarvitsin pahasti suihkua. Se oli tosi turhauttavaa joka kerta kun bussissa oli vikaa ja tuntu, että me missattiin sen takia jonkun verran... Onneks meillä oli hyvä ryhmähenki, eikä kukaan valittanut ja selviydyttiin kaikesta yhessä. Päästiin takasin leirintä alueelle jonkun muun bussin kyydissä, jossa me sit jännitettiin, että jäädänkö Kings Canyonille ekstra yöksi vai päästäänkö vielä ajamaan Ulurulle. Onneksemme bussi saatiin korjattua ja matka jatku taas!

On the 8th day of Safari we woke up early because we had a long drive from Cooper Pedy to Kings Canyon. Unfortunately there was a problem with the bus, so they told us to go back to the beds. It was hard to find a mechanic and all the things you need when you are in the middle of nowhere. It took a while to get our bus fixed, but in the end everything was all right and we were on the road again. We arrived at Kings Canyon at night time so first thing was to get dinner on the table and set up our tents. We had four groups on that trip and every group had to help with the kitchen and cleaning and loading and unloading the bus every now and then. Luckily it wasn't a hard job. We slept in the tents almost every night and the tents were for two people. We had to set them up and put them down by ourselves every time and keep them clean. It was all right except after a rainy night when the tents were wet and dirty. Anyway, after the dinner we had free time so we were just hanging around at the camping area. The weather was so hot that after having a shower you just wanted to have another one straight away...

We woke up early again on the 9th day of Safari. We enjoyed brekky and then headed to Kings Canyon. The walk around Kings Canyon was about six km and it started with a nice thigh butt workout because we had to climb up a rocky hill, haha. The views at the canyon were incredible and it was really beautiful and peaceful place. I really enjoyed being in touch with the nature and admiring the views. It was breath taking!  I walked around there with Sofia from Finland. It was really good to get to know this lovely girl better! We were the first ones who finished the walk. When every one else arrived to the finish line and everyone was ready to go, our bus driver sadly told us that the bus won't turn on. I was crying inside because I was super hungry, tired and needed to have a shower badly. It was always really frustrating when the bus broke down because it meant that we were running late and might've missed something. But luckily we had a awesome group of people on the trip, so we got through everything together. We went back to our camping area with another bus and there we just waited for our bus to get fixed. After it got fixed, we were on our way to Uluru!

COOPER PEDY

Safarin seitsemäntenä päivänä meillä oli herätys aamu viideltä. Mä nukuin mun yöni hyvin pimeessä sellissä, joten herätys ei tuntunu ees niin pahalta. Ja ajatus siitä, että bussissa on koko päivä aikaa nukkua sai mut ihan hyvin sängystä ulos. Meijän ekalla pysähdyksellä me nautittiin aamupala ja meillä oli myös aikaa käydä ruokakaupassa. Siitä meijän matka jatku Woomeraan, jossa meillä oli 20 min pysähdys. Siellä ulkona oli malleja lentokoneista ja raketeista yms. Woomera oli tosi pieni kaupunki keskellä aavikkoa eli toisin sanoen keskellä ei mitään. Aurinko porotti ja oli ihan sika kuuma. Vähän pisti miettimään, että kuka oikeesti ees haluaa tai pystyy asua tälläsessä paikassa.
Lähettiin ajamaan sieltä kohti Cooper Pedya. Me kuitenki pysähdyttiin matkan varrella yhelle suolajärvelle nimeltä Lake Hart. Ainut asia oli vaan se, että tossa järvessä ei ollu vettä tippaakaan. Se oli vaan iso iso alue suolaa. Tuli vähän lumi mieleen kun siellä suolan keskellä käveli. Keski-Australiassa ei niin kauheesti oo elämää tai oikeestaan mitään. Kasvillisuus on tosi niukkaa, ilma on tosi kuumaa, joten vettäkään ei oo. Joka puolella ympäröi punanen hiekka ja tuntuu, että tiet ei vie mihinkään, koska maisemat ei vaihdu ajaessa. Kärpäsiä löytyy miljoonia ja ne pörrää naamassa ja oikeestaan joka paikassa. Ne sai mut oikeen hermostumaan ja loppujen lopuks mun oli pakko ostaa hattu kärpäsverkolla. Vietettiin tuolla järvellä about puol tuntia ja puolessa tunnissa mulla tuli ihan järkyttävä hiki ja kauhee jano. Kamalan kuuma ilma. Vihdoin ja viimein saatiin tiemme Cooper Pedyyn, jossa meitä odotti opas, joka vei meijät turistikierrokselle. Cooper Pedy on mielenkiintonen paikka, koska kaikki talot ja rakennukset on rakennettu maan alle. Tämä johtuu siitä, että kesällä on älyttömän kuuma ja talvella jäätävän kylmä, joten lämpötila talon sisällä olis ääripäästä toiseen kokoajan, mutta maan alla lämpötila pysyy talon sisällä ympäri vuoden 21 asteessa, eli se on ihanteellinen. Mentiin ekana maanalaseen kirkkoon, josta matka jatku sellaseen museon tapaseen paikkaan, jossa me saatiin myös makua maanalasesta kodista. Jos sä tunnet jonkun jolla on kaivuukone tai jos itse onnekkaana omistat sellasen, sä voit vaan kaivaa itellesi talon maan alle niin monella huoneella ja muodolla kun haluat. Ite en tollasessa talossa pystyis asumaan, koska eihän siellä oo ikkunoita ja ajatus romahtamisesta (mitä ei oo kylläkään ikinä tapahtunut) kammottais mua. Mutta muuten ne talot oli aika hienoja ja tosi mielenkiintosia. Cooper Pedy on myös kaupunki jossa on ihan älyttömät määrät opaalia ja sitä sanotaanki "opal capital of the world". Siellä siis löyty lukemattomia opaalikauppoja ja tyyliin jokasen ammatti on kaivostyöntekijä ja jokanen tuolla kaupungissa on opaalin perään. Kantsii lukea tosta kaupungista enemmän jos kiinnostaa. Mun mielestä se oli tosi mielenkiintonen, mutta en mä siellä vois ikinä asua. Me nukuttiin kanssa maan alla sellasessa isossa tilassa, jossa oli 'huoneet' neljälle. Huoneilla mä tarkotan koloa seinässä, jossa ovena toimi verho, haha. Tona iltana meillä oli vapaa-aikaa ja jotenki taas tultiin läheisemmiks kaikkien kanssa!

On the 7th day of Safari we woke up at five. I slept my night really well in a dark cell so the early morning wasn't too bad. And because I knew I've got a whole day to sleep on a bus. On our first stop we had breakfast and time to go to a supermarket to get some food. Next stop was at Woomera, where we stopped for 20 minutes. There was a park which was full of rockets, aircraft and that sort of stuff. It was a really small town in the middle of nowhere. The weather was really hot and the sun was shining so the weather felt even hotter. I just can't understand who is able or willing to live in that kind of place. I never ever could do that...
We left Woomera and headed to Cooper Pedy. However, before Cooper Pedy we stopped at Lake Hart which was a salt lake. Only thing was that there wasn't any water in that lake, only salt. It reminded me of snow, because it was just white everywhere. There isn't much in Central Australia. A rare few plants, hot weather which, of course, means no water. The red sand covers everything and it feels like you are going nowhere when you are driving there, because the landscapes look the same all the time. There are also millions of flies and they are so bloody annoying because they are on your face all the time. In the end I had to buy a fly net hat because I couldn't stand them anymore. We spent about half an hour on the lake and after that I was just sweating and really thirsty. The hotness is unbelievable. Finally we arrived to Cooper Pedy where a tourist guide was waiting for us. Cooper Pedy is a really interesting town, because all the houses and other buildings are built underground. The reason for this is that the temperature in summer is really high and in winter the temperature is really low so the temperature in houses would go from extreme to extreme, so they build their houses underground where the temperature is always about 21 degrees, which is ideal. We visited a church which was underground and from there we went to a museum where we had a opportunity to look at a normal underground home. It actually looked really nice and interesting but I couldn't live in an underground house because they don't have windows and I'd be scared of the house collapsing (which has never happened though). Cooper Pedy is also a town full of opal and they say that it is "opal capital of the world". They had heaps of opal shops and almost every person there works as a miner hoping to find heaps of opal. You should really read more information about Cooper Pedy, because it is a really interesting place. But at the same time it is a place where I could never live. We also slept underground in a big place where was 'rooms' for four. With a room I mean a hole in the wall where a little curtain was used as a door, haha. On that night we had free time which was really good, because it meant time to getting to know each other even better!

ALL IT TAKES IS TO OPEN YOUR MIND

Musta ei oo kuulunukkaan vähän aikaa mitään. Instagramista joku on saattanutkin bongata, että mä käväsin sirkuksessa, nautin juhlavasta illasta Rugby Ballissa, oon kokkaillu Hollyn kanssa ja Sydneyssäkin tuli käytyä. Eli toisin sanoen mä oon ollu tosi kiireinen. Viime päivien aikana mä oon myös syöny niin epäterveellisesti kun ihminen vaan pystyy ja treenisaldo on nollassa, haha. Mulla on motivaatio hukassa, ja noh, tällä hetkellä mä vaan haluun nauttia kaikesta eikä kropan ja ruoan tarkkailu kuulu tähän kategoriaan. Oikeestaan se oikee syy miksi musta ei oo kuulunu mitään on se, että en oo ollu kotona vähän yli viikkoon, mikä tarkottaa sitä, että mulla ei oo ollu mahista käyttää tietokonetta. Mun host vanhemmat sairastu, joten mä oon pysytelly Mikaelan luona, koska oishan se kurjaa tulla kipeeks tässä vaiheessa. Nyt on kuitenkin kaikki terveinä ja kotiin saavuin pitkästä aikaa muutama tunti sitten. Mulla on täällä Australiassa kymmenen päivää jäljellä ja mä en oikeestaan tiiä mitä pitäis ajatella. Huomenna starttaa vika kouluviikko ja sit onki luvassa pakkaamista ja lähtöön valmistautumista. Hui! Ja ainiin, mulla on vielä kuus jaksoa Breaking Badia kattomatta, joten sekin pitää hoitaa alta pois tällä viikolla. On muuten paras sarja ikinä! Eilen tuli tanssittua yömyöhään host siskojen kanssa ja tällä hetkellä sänky kuulostaa aika hyvälle. Sitäpaitsi kello on jo puol ykstoista illalla...
Mä yritän postailla huomenna taas lisää, mut nyt, hyvää yötä! :)

GLADSTONE

Mennäänpä taas takasin Safari matkan pariin. Safarin kuudentena päivänä me heräsin vähän aikasemmin koska mä menin lenkille. Kyllä, juoksulenkille. Oli tosi ihana juosta pitkästä aikaa, täysin uudessa ympäristössä ihanan raikkaassa ilmassa. Meijän aamu veny vähän, koska venattiin uutta bussia, mutta onneks se tuli aika piakkoin. Tän reissun aikana tuli istuttua bussissa liian paljon. Mulla yleensä ne bussimatkat meni nukkuessa, musiikkia kuunnellessa ja unelmoidessa. Välillä oli ihania 8-10 tunnin ajomatkoja, mutta välillä me myös saatiin nautitta vähän lyhyempiä, 5 tunnin, matkoja. Sitä ei ees tajua kuinka iso Australia on ja kuinka kaukana kaikki on kaikesta. Mulla ainakin kesti hetki totutella näihin pitkiin automatkoihin ja pakko sanoa et nyt 3-4 tunnin automatkat vaan hurahtaa silmissä. Anyways, ajettiin Naracoortesta Gladstoneen. Gladstonessa meitä odotti vanha vankila, jossa me yövyttiin. Meillä oli vanhat sellit kahdelle henkilölle ja mä nukuin samassa sellissä itävaltalaisen Fionan kanssa. Oli ihana nukkua sängyssä ilman matoja! Meillä oli vapaa-aikaa tuolla vankilassa ennen illallista, joten kierreltiin ja tutkisteltiin ympäriinsä. Illallisen jälkeen meillä oli 'Ghost Tour', josta mä olin vähän epävarma, koska en tykkää noista henkijutuista... Se osottautukin ihan okei jutuksi, eikä se ollu ees pelottava. Ehkä se johtu siitä, että kukaan ei oikeen ottanu sitä tosissaan. Oli kuitenki mielenkiintosta kuunnella ton vankilan historiasta ja nukkua sängyssä!

Let's go back to my Safari trip. On the 6th day of Safari I woke up a bit earlier because I went for a run. Yes, for a run! It was really nice to run in a totally different environment in the fresh air. We were running a bit late in the morning because we had to wait a new bus, but fortunately it didn't take too long. We spent heaps of time on a bus in this trip. I was usually listening to music, sleeping or dreaming while we were driving. Sometimes we had 8-10 hours drives and the other times we enjoyed shorter, about 5 hours, drives. It is hard to realize how big Australia actually is and how far away everything is from everything. It took me awhile to get used to these long car trips and I have to say that now, after a year, 3-4 hours trips go so quickly. Anyway, we drove from Naracoorte to Gladstone where an old jail was waiting for us. We slept in an old cells and I slept in a cell with Fiona from Austria. It was actually pretty nice to sleep in a bed without worms! We had time to wonder around the jail before dinner. After dinner we had a ghost tour and I gotta say that I was a bit nervous about it, because I'm not a fan of ghosts... In the end it turned out to be all right and it wasn't even scary. Maybe because no one took it seriously, haha. But anyway, it was nice to hear a bit of history about the jail and sleep in a bed!  

HOW DOES IT FEEL NOW?

Viikko sitten perjantai aamulla mä lähin mun host perheen kanssa kohti Blue Mountainsseja. Vietettiin koko aamupäivä Katoomba nimisessä kylässä, joka oli tosi ihana paikka täynnä pieniä ja idyylisiä kahviloita. Siitä meijän matka sit jatku Sydneyyn. Otin junan Marrickvillestä keskustaan, jossa mä hengailin muutaman tunnin odottaen Rachellea joka oli töissä. Illalla Maddi saapu myös junalla Sydneyyn ja siinä me sitten nauttittiin Thai-illallinen host siskojen kesken. Lauantai aamulla meijän juna lähti kohti Wollongongia puol kasin maissa. Junamatka kestää Sydneystä Wollongongiin vaan about puoltoista tuntia. Oon kauan halunnu mennä tsekkaamaan Wollongongin ja vihdoin ja viimein mä sain siihen tilaisuuden. Ilma oli surullinen, mikä oli harmi, mutta ei se sit loppujen lopuks menoa haitannu. Käytiin kiertelemässä rannalla, jonka jälkeen lähettiin shoppailemaan. Me myös käytiin pienellä kierroksella yliopiston ympäri ;) Shoppailut saatiin tehtyä jonka jälkeen me hengailtiin Rachellen parhaan kamun, Tiarnin kämpillä, illallista nauttien ja siitä sit lähettiin kattomaan Wollongongin yöelämää! Mulla oli tosi ihanaa aikaa Wollongongissa ihanassa seurassa ♥ Sunnuntaina nautittiin pannukakkuja aamupalaks ja sit pitiki kiiruhtaa takasin Sydneyyn. Maddi lähti takasin kotiin ja mun piti mennä Rotary International Convention tapahtumaan. Siellä oli Rotareita maailman joka kolkasta ja vaihtareitakin löyty kiitettävästi. Sunnuntaina mä kävin kattomassa Opening Ceremonyn ja sit häippäsin takasin Rachellelle, koska sänky houkutteli mua kovasti. Maanantaina mä heräsin aamulla aikasin ja menin Bondille surffaamaan hetkeks. Vesi on vieläkin ihan sika lämmintä ja aurinkokin näyttäyty ja ne sanoo että nyt on talvi, haha. Sitkun olin saanu itteni vedestä pois, mä kiiruhdin tonne Rotary tapahtumaan jossa Sofia odotti mua. Toi oli vähän sellanen ruokamessun tyyppinen juttu; iso halli täynnä erilaisia kojuja yms. Oli siellä myös jotain luentojakin, mutta ei ne mua turhan paljon kiinnostanu, heh. Mulle toi koko tapahtuma oli lähinnä vaihtareiden tapaamista ja kuulumisten vaihtamista. Lähettiin tuolta sit jonkun ajan päästä keskustaan josta vaihtarit jatko Manlyyn ja mä jatkoin matkaani Rachellelle. Illalla Rachelle ja mä lähettiin katsastamaan keskustaan Vivid Light Show joka oli tosi upee! Tiistai meni samaan rataan; aamulla surffaamaan ja sieltä hartiahieronnan (teki terää) kautta tonne Rotary hommaan, jossa mä muuten törmäsin mun ekaan host iskään. Oli kiva vaihtaa sen kanssa kuulumiset :) Illalla mä sit hyppäsin junaan kohti Blayneyä. Oli aika haikeeta jättää Sydney ja ihanat ihmiset... Onneks mä pääsen sinne vielä ainakin kerran, yay!