21.1.15

LOOKING FOR A STRANGER TO LOVE

Moikkamoi! Ihanaa kun muutamat jakso kommentoida tohon viime postaukseen. Te siis ootte vielä kuulolla, ihana tietää :) Koeviikko lähestyy aika hurjaa vauhtia ja voitte vaan kuvitella kuinka kujalla mä oon kaikesta kun en oo ollu täällä kuukauteen... Mutta mua ei oikeestaan tällä hetkellä stressaa ees niin kauheesti, koska oon ollut tosi ahkera ja oikeesti tehny koulujuttuja ja opiskellut. Hyvä minä, haha.

Ainut asia mitä mä tällä hetkellä oikeestaan toivon on se, että toi aurinko tulis ees hetkeks esille. Ikävä sitä <3 ja se saa mut aina hymyilemään. Mulla on oikeestaan tullu sellanen tapa, että mä tervehdin aurinkoa. Välillä ittekseni naureskelen sitä kun istun autossa ja yhtäkkiä huomaan sen kurkkaavan jostain ja sitten tokasen ääneen well hello sun. Hölmöä mutta hauskaa. Perjantaina aattelin ajaa Raumalle moikkaamaan mummua ja vaaria. Lauantaina meen luistelee(!!) ja sit tytöt tulee meille viettämään tyttöjen iltaa. Oon itseasiassa aika innoissani viikonlopusta!

Kuvat on otettu mun goprolla ja nää kuvat on Sydneystä.

20.1.15

HAPPINESS IS A JOURNEY NOT A DESTINATION

Wow miksi mä ikinä päätin lopettaa tän bloggaamisen ja miksi mä ikinä päästin kauhean välimatkan mun ja kameran välille. Eksyin pitkästä aikaa tänne mun blogin puolelle ja jäin siihen ihan koukkuun. Luin vanhoja postauksia ja ihailin ottamiani kuvia. Miksi en enää kirjoita tätä ja oi miksi en ota enää mun kameralla kuvia? Mä en tiedä ja se oikeestaan vähän harmitta. Ehkä pitäis taas ruveta tähän touhuun. Tai ainakin ottaa niitä kuvia.

Mulle kuuluu hyvää. Oon erilainen ihminen mitä oon ollu, kai. Enmä tiä. Sisimmässäni varmaan oon sama, mutta ajatusmaailma, ote elämään, kaverit (paitsi parhaimmat) ja kaikki on muuttunut. Oon kasvanut ja tuntuu, että oon enemmän hämilläni tulevaisuudesta mitä vanhemmaksi ja ajankohtasemmaksi se tulee. Oikeestaan mä oon niin kyllästynyt puhumaan tulevaisuudesta ja siitä miten pitäisi mennä yliopistoon ja perustaa perhe ja elää 'onnellisesti'. Tää aihe on ollu pinnalla aivan liian paljon ja mua on ruvennut se jo jotenkin ahdistamaan. En oo vielä valmis tekemään mitään sen suurempia päätöksiä. Päämäärä minkä tällä hetkellä haluan saavuttaa on päästä ylioppilaaksi, jonka jälkeen asetan uuden päämäärän (todennäkösesti häippäsen takasin Australiaan). Pitäis elää enemmän päivä kerrallaan, tai ees kuukaus kerrallaan ja olla murehtimatta sen enempää sitä mitä tapahtuu vuoden tai kahden päästä. Kuka tietää, ei kukaan.

Nyt lopetan tulevaisuudesta höpöttämisen ja keskityn olennaiseen. Palasin alle viikko sitten Australiasta, jossa mä vietin kuukauden. Oli maailman ihanin reissu ja mukaan tarttu jos jonkimoisia kokemuksia. Toi reissu teki mulle hyvää, koska sain rentoutua, nähdä mun rakkaita ja nauttia elämästä ja lämmöstä täysillä. Musta tuntuu, että oon syntynyt väärään maahan :D Tässä välissä on pakko muuten kysyä, että lukeeko ihmiset enää blogeja? Jos luet tätä tekstiä niin olis kiva jos vaikka kommentoisit jotain niin tiedän, että joku ehkä vielä tätä seurailee. Ite en oo lukenu piiiitkään aikaan yhtäkään blogia. Musta tuntuu, että instagramista on tullu mulle ns. blogi jossa mä jaan paljon kuvia ja muiden kuvista mä taas saan tosi paljon inspiraatiota. Elikkäs jos haluu päästä taas mun elämään (ken tietää koska taas tänne kirjotan) niin kannattaa seurailla! Anyways, ajauduin vähän raiteilta. Niinkun jo mainitsin niin olin siellä Australiasta. Mulla ois miljoona ja yksi tarinaa ja kuvaa sieltä, mutta tällä hetkellä ei aika riitä niiden julkasemiseen. Sen mä vaan sanon, että jonain päivänä mä aattelin asua siellä. Ja omistaa surffilaudan.